Nyt on taas opeteltu astutushommia. Tintti ( Haka-Aron Haltiatar ) tuli kiimaan heti Herr Valburgin tuloa seuraavana päivänä - lie odottanut sulhoa jo kovasti ;) - ja nyt Tinttiä on astuteltu useamman kerran.

Minulla on kokemusta shetlanninponin astutuksista yhden oriin osalta jo ennestään, sillä omistin aiemmin osan shettisoriista RP-Amigo, ja tuolloin olin mukana Amigon astutustouhuissa. Sitä luulee yhden oriin tavat tietävänä, että kaikki ovat samankaltaisia, mutta niin ei todellakaan ole.

Vallu on äärettömän helppo! Se uhoaa ja pörhistelee orimaisuuttaan suurella äänellä ja näyttävillä tepsutuksilla, mutta se ei kisko marhamintaa eikä vedä nahkoja rullalle käsistä, vaikka sitä taluttaa tamman luo yksi ainoa ihminen avokäsin ja pelkästä riimusta. Kärsivällisenä se antaa meidän ihmisten etsiä sopivaa astutuspaikkaa ( Tintti on iso, 107cm joten järkeä saa käyttää että onnistuu ), antaa auttaa ja ottaa uusiksi.

Hellyttävän rauhallisesti se kosiskelee tammaa, haistelee ja "pyytää luvan" hörhöttämällä tammalle turpakosketuksessa. Se antaa tamman rauhoittua ennen kuin hyppää, ja kaikki on sujunut jopa meidän aloittelija-ihmisten kanssa erinomaisesti.

Tainalle jo soittelinkin ja ihastelin Vallun tyyliä ja tapoja. Varmasti Vallu otetaan meille "kesälomalaiseksi" milloin tahansa se vaan Tainalta joutaa - näin hienoa oritta on helppo käsitellä ja mukava suositella käytettäväksi tammoille.

Kiaran tulokin lähestyy. Sitä sitten epäonnistumisen pelossa menin ja varasin kaksi koiranpentua, toisen sijoituskoiraksi itselleni ja harrastuskoiraksi ja elinikäiseksi ystäväksi siskolleni, ja toisen varmuuden vuoksi, jos se toinen ei onnistuisikaan... Toinenkin onnistui ja sisko sai Iki-Wanhan kasvattaja-Merjasta ja pentueen isän omistaja-Johannasta itselleen hyvän turvaverkon, ja nyt minäkin saan pentukoiran ( kun sille ei sijoituskotia näytä löytyvän ). Kiara muuttaa meille vappuna ja tuo taas pennuntuoksua, pissiä ja kakkaa, kuraa ja hiekkaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hulluutta ja sydäntenmurskausta meille kotiin. Odotan Kiaraa jo innolla, enkä voi väittää, että en olisi näistä asioiden käänteistä iloissani ( salaa tietysti, en tunnusta kenellekään ;) ).