Että mitäkö meille kuuluu? En tiedä mikä ihme tunne kaihertaa ja vaikertaa sisuksia, liekö kaamosmasennus iskemässä vaiko mikä, tyytymättömyys vaivaa vaikka kaikki on ihan hyvin? Liekö kesän kiireiden väsymys kostautumassa nyt, kun enää ei ole niin kiire? Ei minua kyllä väsytä sen kummemmin, tylsistyttää vaan...

Tämän päivän ehdoton valopilkku oli kyllä eläinkerho, jota pidetään täällä meillä yhteistyössä paikallisen 4H-yhdistyksen ja minun osaltani Savon Eläinsuojelu ry:n ja meidän perheen kesken. Paikalliset lapset saapuvat tutkimaan, koskemaan ja saamaan/kyselemään tietoa erilaisista eläimistä, ja me puhumme suu vaahdossa, suu hymyssä ja hengästyneinä erilaisten eläinten hoidosta, kohtelusta, tarpeista ja sielunelämästä. Teemme  4H-liiton sivuilta löytyviä TOP-tehtäviä tai niiden puuttuessa keksimme tehtävämonisteet itse. Askartelemme, piirrämme, kirjoitamme ja leikimme ulkoleikkejä ja -pelejä. Ja saamme paremman mielen.

Mukana menossa pyörivät lapsiin tottuneet ja entistä enemmän kerhon myötä tottuvat kissat, koirat ja muut eläimet - ja lapset oppivat ottamaan eläimiä ja toisia lapsia huomioon :)

Ihanaa, että tuo kerho on!

Muusa muuskulainen eli Iki-Wanhan Porotokan-Haave kävi virallisessa silmätarkastuksessa 23.10.2007 ja todettiin silmiltään kaikinpuolin terveeksi. Samalla kuvattiin myös lonkat, mutta eläinlääkäri ei antanut minkäänlaista lausuntoa, sanoi vain että ihan normaaleilta näytti, ja sulki kuvat kuoreen Suomen Kennelliittoon lähetettäviksi. Jännityksellä odotamme sekä täällä päässä minä, että Muusan oikea virallinen omistaja Iki-Wanhan kasvattaja Merja, millaisella tuloksella Muusa pääsee lonkkakuvattujen kastiin. Pentusia Merja suunnittelee Muuskulle ensi vuonna tai seuraavan alussa...

Johanna johannalainen aina valpas saisi mennä pääntarkastukseen. Luultavasti, muttei se mee.

Jatkamme elämäsekoilua sekä kotona että puutarhassa. Seuraavana suunnitelmissa on lähteä kavionvuoluoppiin - pääsisinköhän ihan oikeasti?!?!?!?!?!?!!?