Kyllä se on niin, että se se vasta aina eteen tuleekin. Milloin siitä löytyy parisuhteen pelastus, milloin arkirakkaus ja milloin se kelpaa vaikkapa syötäväksi, milloin kenellekin. *silmien pyöritystä*

Ai miten niin? Ja mikä siis? Eikö teillä käy ikinä niin kuin meidän pitkässä ja vaiherikkaassa parisuhteessa, että juuri kun olet luullut toivoneesi eroa ja pääsemistä mitä kauemmas siitä toisesta, se toinen menee ja melkein hukkuu lietesäiliöön ja siinä yltä päältä lehmän sonnassa näyttää unelmiesi prinssiltä?

Koirankoulutuspalkkioina voisi joskus kokeilla marsunpapanoita taikka jäniksenkakkaa ja hevosensonta menee gourmetmunkeista ainakin jäätyneenä. Koirille.

Taikka eikös olekin arkipäivää, että vilkas ja veikeä yksivuotias ei saa ruokapöydässä tarpeekseen ( lastensuojeluhälytys!! ), vaan vanhempiensa uravalinnan ( juu, juu, tulee se ura lehmänsontaankin kun vaan uutterasti lakaisee ja lapioi ) seurauksena istuu rattaisiin köytettynä lypsyllä ja rapsuttelee seinästä kuivunutta lehmänsontaa ja mutustelee sitä tyytyväisenä muikea ilme naamallaan ja puree ne neljä hammastaan tiukasti yhteen kun äiti yrittää sormella kaivaa sitä sontaa pois suusta. *puistatus* ja nukahtaa kakkamaistiaisten päälle helpottavaan uneen ja antaa vanhempiensa tehdä työt rauhassa?

Eikö teille käy ikinä niin? Kyllä kakka pelastaa maailman. Tiinakin sen tietää ;)

( Juu juu, se pään tutkiminen on vasta vaiheessa )