Tulee se sittenkin. Pakkasta oli viime yönä ainakin -5 ja aamusella nurmet olivat kauniin kuuran peitossa. Hrrr. Palelsi. Pelotti kaikkien niiden puolesta, jotka miestensä jääräpäisyyden vuoksi joutuivat menemään töihin aamusella kesärenkain, ja pelotti tietysti niiden miestenkin puolesta, vaikka niitähän ei muutaman liusumiset mitään haittaa, kun ovat niin taitavia kuskeja.

Meillä on senverran hyvä tilanne, että autossa on alla kitkarenkaat, joilla kai käsittääkseni saisi ja voisi ajaa ihan talvetkin läpeensä, vaikka me kyllä nastarenkaat siihenkin vaihdetaan sitten kun mies päättää, että on oikea aika. Inhoan keskustelua talvirenkaiden tarpeellisuudesta, sillä minusta ne olisivat tarpeelliset siitä hetkestä kun on edes pelko mittarin painumisesta nollan alle sinne asti, kunnes leskenlehdet jo kukkivat eikä ole minkäänlaista vaaraa joutua edes syrjäisellä asfalttitiellä synkän metsän reunustamassa mutkassa mustalle jäälle liusumaan.

Kylmyyttä ja jäätä enemmän minua kiusaa pimeä. Se vaan tulee aiemmin ja aiemmin eikä valoisalla ehdi mitään. Ainakaan kun on näin saamaton kuin minä.

Pitäisipä alkaa ilmoittautumaan näyttelyihin. Aikaa on vielä yli kuukausi, mutta äkkiäkös se hurahtaa johonkin ja tuloksena voi olla "oho, en muistanut". Källi lähtisi jahtaamaan FIN-MVA-arvoa ja Muusku näyttäytymään virallisiin näyttelyihin ekaa ( ja ehkä myös viimeistä ) kertaa. Eli sen verran Aina Valpas-kennelin paimensukuiskasvatusasiaa ( paitsi että Muusku on Iki-Wanha vielä piiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään ;) ). Ai niin. Lupasin tutkituttaa Muuskun lonkat ja silmätkin tänä syksynä :)