Pieni reipas, vilkas ja ihana kehruliininen kollipoika Bolo on kyllästyttänyt Annikin ja Pingun leikkimishalukkuudellaan. Jonkin aikaa se yritti saada vessapaperirullia leikkimään kanssaan ( aaaaaaaaaaak, missä on ne kollinkestävät lelumme nyt?? Ei ainakaan siellä, missä Bolo on silloin kun se lelua kaipaa ) ja ehti repiä aika monta rullaa räjähtäneen näköiseksi ( mitäs ei emäntä saa niitä kaappiin laitetuksi!!! ), mutta eilisiltana Bolo Boo Loponen löysi itselleen 100% virtaa täynnä olevan leikkikaverin. Ihan vahingossa vissiin, mutta se toimi!

Bolo meni ja hyökkäsi Källin kimppuun!!! :o Ajattelin jo, että tupenrapinat tulee, mutta eikä mitä. Källi tepsutteli aikansa neljällä jalalla, ja kävi sitten kissamaisesti maahan ja potkiskeli jaloillaan ja tavoitteli hellästi hampaillaan Bololoikkasta, joka kiemurteli ja hyökkäili Källin kimppuun kuin suurtakin saalista tappaen :) Oli muuten tosi mukavan näköinen leikki pojilla, mutta harmikseni en saanut lahjottua, uhkailtua enkä kiristettyä lapsia juoksuttamaan minulle kameraa siihen tilanteeseen ja kun itse lähdin sitä sitten hakemaan, pojat päättivät, että keittiöstä ei voi hakea mitään muuta kuin heille makupaloja, ja leikki loppui siihen.

Mutta kyllä sielu lepää noissa rakkaissa höpökeissä. Siitäkin huolimatta, että yksi karvainen kaveri on joukosta poissa. Onni on tämä koko hulina tässä kotona. Rrrrrrrrrrrrrakastan hurjasti näitä kaikkia!

Ai niin. Källi PYYTÄÄ ulos eikä nosta koipea sisälle. Aika hienosti tehty ( vaikka Ryynillä ( ensin luulin että Muuskulla, mutta Ryyni nyt vuotaa, Muuskulle on tulossa ) on juoksu!! ) näinkin pitkän ajan jälkeen ( nimim. Källillä oli tapana pissiä sisälle enemmän sääntömääräisesti kuin poikkeuksellisesti elämänsä ensimmäisten 2,5 vuoden ajan :p )!!

Ja nyt mittalypsylle hyvin mielin, vaikka julkisuudessa eläintilojen olot onkin teilattu...