Pilipilipom vaan...

Voi itku mikä talvi! Just kun saadaan lunta - ja ajatella, että ihanaa, nyt alkaa talvi - tulee kaupanpäällisiksi vesisade, joka tekee tiet liukkaiksi, hevoset märiksi, mielen raskaaksi ja saa lumen katoamaan. Mur.

Kirjoita siinä blogiin kivoista talviharrastuksista, joita ponien kanssa tehdään - reki kyllä kaivettiin esille jo ennen joulua, koska silloinkin oli lunta, mutta silloinkin tuli sade rankka ja hämähäkin vei. Ja lumen.

Aamulla ennen hevosten uloslaittoa on ensin hiekoituksen vuoro, ja sittenkin me kävellään varovarovasti kieli keskellä suuta, ettei kaatuisi kallis lasti - etten minä eikä hevonen taikka poni.

Tarhoja saisi siivota taas. Se, mikä normaalisti on hiljalleen lisääntyvän lumipeitteen alla armollisesti kevääseen asti, on nyt vähintään kerran kuussa silmillä ja sulana, ja pakkohan niitä on kohta alkaa kerätä pois - keväthommia pitkin talvea!!!

Eikä edes aurinko armas tule ja kuivaa tuota sadetta. On niin pimeääkin, mörkkiä ja pilvistä. Silloin muutamana ihanana talvipakkaspäivänä sentään paistoi aurinko!

Mur. Pahalla tuulella tänä aamuna. Mutta kyllä se tästä. Kevättä kohti kumminkin. Ja kesää. Ja varsoja :))))))))))))))) Jännittää!

Lämmin kiitos Suville tunnustuksesta.

Kyse on siis tästä:

Säännöt:"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland.Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on.Beware you may get the avard several times.

Käännös:Jaa palkinto eteenpäin 10.lle henkilölle,joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnellisiksi.Ilmoita palkinnosta heille kommentilla,jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin.Varaudu siihen,että voit saada palkinnon useita kertoja.

Minä annan tunnustukseni täten ainakin teille:

Min Bloggen, joka sanoo ääneen monta asiaa, joita minä(kin) mietin

Ihahhurjat, niin hurjia, että useimmiten naurattaa

Neurootikon päiväkirja, jonka uusia käänteitä odotamme innolla...

Viljasen perheen seikkailut, perhe, joka auttoi auttamaan

Yrttitarhan pentublogi, kissoja kodin täydeltä ;)

Tuulisuvin kanavatyöblogi, joka antaa ihmettelyn aihetta, että miten joku osaa ja ehtii!

Ja täällä minä käyn itkemässä tämän maailman järjettömyyttä: Adoptiomatka... Kuten joku siellä kommentissa sanoi: maailman toisella puolella on lapsia vailla äitiä ja isää, syliä ja rakkautta ja toisella puolella taas äitejä ja isiä vailla lasta, sylit täynnä rakkautta... tai jotenkin niin. Ja he odottavat. Odottavat ja odottavat. Vain odottavat. Toivottavasti he joskus saavat toisensa!!