En, vaikka välillä tuntuikin, että mikään ei onnistu ja kaikki sairastuvat.

Annikki voi edelleen hyvin, nisäkasvainleikkaushaava on melkeinpä muisto vain, ruokahalu on hyvä ja kissa on reipas - toivottavasti kasvaimet eivät aiheuta sille enää harmia.

Ulla-lehmä selvisi hengissä vedinpolkemavetimeen tulleesta pyogenes-tulehduksesta, vaikka välillä näytti TOSI pahalta. Ulla sai kunnon antibioottikuurin ( vaikka meillä ei yleensä antibiootteja käytetä utaretulehdusten hoidossa, ei eläintä tietenkään jätetä hoitamatta, jos tilanne niin vaatii ), ja parani kyllä. Nähtäväksi jää, mitä se koskaan enää lypsää, mutta se on kantava ja sitä pidetään ainakin niin kauan, että se kesällä poikii.

Käytiin yhden yön lomalla ja sieltä tultua lampolassa odotti taas maailman ihanin yllätys:

1400611.jpg

Mustikka oli tekaissut aivan vasta kaksi kaunista uuhikaritsaa: valkoisen Vadelman ja mustan Herukan!

1400640.jpg

Niitä nisälle auttaessani ( haluan varmistua, että ne saavat alkuannoksensa ja jaksavat alkaa elämän ) ajattelin, että tätä onnea en ikinä pois antaisi - en silläkään uhalla, että joskus eläimet sairastuvat, joskus joutuu luopumaan, joskus tuntemaan hätää, avuttomuutta, tuskaa ja pahaakin mieltä.

1400661.jpg

Herukan otsassa on kauniit pienet valkoiset "haivenet", josta sen erottaa aikaisemmin syntyneestä Esikosta :) ( jonka pylly muuten taitaa olla tuossa kuvan alareunassa ).

1400671.jpg

Kun olin aikani istuskellut lampaiden luona ja melkein itkenyt tätä ihanaa onnea, nousin lähteäkseni ja huomasin Vadelman menevän määrätietoisesti emonsa luo - tissille :)

Ihana ihana maalaiselämä!!!