Ainakin melkein enkeleitä on. Ainakin joskus. Joskus niistä tulee kuitenkin hyvällä onnella tämän maan asukkaita, hyvällä onnella terveitä ja menestyväisiä - sellaisia, jotka tekevät tässä maailmassa jonkun hyvin onnelliseksi.

Sain mukavan tehtävän toimia erään mukavan Sussu-koiran kätilönä. Kävin tutustumassa Sussuun ja sen kotikaveri Siruun ( ja tietenkin niiden omistajaihmisiin ;) ) jo etukäteen, mutta Sussu topakkana ensisynnyttäjänä haukkui minut pystyyn, kun kiiruhdin pentulaatikolle ensimmäisen pennun jo synnyttyä.

Ensimmäinen pentu oli tyttö, kuvioidensa mukaan nimetty "Pimpulapampula", ja syntyi yllätykseksi parvekkeen ovelle :) Seuraava Sussun pentu oli paksukainen poika, jolle leikkisästi annoimme nimen "Kuulantyöntäjä". Tälle pennulle oli läiskäisty selkään selvääkin selvempi NUOLI ( siis värimerkkikuvio ). Sussu oli hyvin järjestelmällinen, ja seuraava pentu oli tyttö "Salama", sillä sen värikuvio oli kuin salamaniskulla leikattu. Neljäs pentu syntyi melko pian Salaman perään, ja oli järjestelmällisesti poika "Liikennevalo", ja omistaa selässään todella hienon liikennevalokuvion - kolme peräkkäistä tasakokoista ympyrää :) Viides oli - kuten odottaa saattoi - tyttö, ja silläkin oli hienot merkit, pilkkuja siellä sun täällä...

( Sussu-emä ja neljä pentua oikealta vasemmalle: Pimpulapampula, Liikennevalo, Kuulantyöntäjä ja Salama )

Sitten Sussu päätti järjestää vähän yllätyksiä. Se lopetti synnyttämisen, mutta sen emättimestä valui oppikirjan mukaan eläinlääkärireissua vaativaa vihreää nestettä... Se ei kuitenkaan ponnistellut ja soitto eläinlääkärille oli rauhoitteleva: Jos nuori, hyvin 5 pentua synnyttänyt narttu syö ja juo eikä sillä ole supistuksia, vuodosta huolimatta synnytys lienee ohitse.

Yritimme tunnustella vatsaa, mutta emme oikein tunteneet mitään, synnytyskanavasta taas emme päässeet sormenmittaa pidemmälle, ja kun kyseessä oli kuitenkin englanninspringerspanieli, olisi tunnustelijalla pitänyt olla lähinnä teleskooppisormet, jos niillä olisi jotain voinut todeta. Vastoin paljon käyttämäni MUTUa ( musta tuntuu-olo ) uskoin eläinlääkäriä ja oletin synnytyksen olevan ohi. Koiran perä pestiin, pentulaatikkopehmusteet vaihdettiin ja alettiin kahville.

-PENTU SYNTYI!!

Kuudes pentu syntyi ihan tuosta vaan, ponnistelematta, vihreän istukan kera, vetelänä. Itketti. Purin hammasta ja hankasin pentua, katkaisin napanuoran ja elvytin, imin nenästä limaa ( se maistuu sokerivedelle, jos välttämättä tahdot tietää ), heilutin pentua poistaakseni keuhkoista nestettä, hankasin pyyhkeellä - TOIVOIN - imin nenästä limaa, kuuntelin, hankasin, heilutin, TOIVOIN, pelkäsin, yritin. Hankasin.

-PIIIIIIIIIIIIIIIIP, pentu sanoi. Ja haukkoi henkeä. Imin, hankasin, heilutin, hankasin, katsoin, kuuntelin. TOIVOIN, pelkäsin. MIAAAAAAAAAAAU, pentu sanoi - onko tämä kissa, minä sanoin ja katsoin kuinka kaksi koiranomistajaa näytti naantalin auringoilta siinä vieressä. Kaikkein kovaäänisin, kissanpentuko?? :) :) :)

Melkein enkeli, sanottiin melkein yhteen ääneen. Se selvisi! Se möngersi toisten kanssa, se imi tissiä. Ehkä se vielä hiipuu pois tästä elämästä? Ehkä se selviää? Kerran olen tehnyt samalla tavalla, kun eläinlääkärillä keisarinleikkaukseen pysähtyneen synnytyksen vuoksi päätynyt synnytys tuotti yhden elottoman pennun, jonka eläinlääkäri laittoi roskakoriin sanoen: kuollut. Hetkisen - silmänräpäyksen - päästä tuo pentu kuitenkin jotenkin kouristi yrittäessään haukkoa henkeä ja samalla tavalla hangattuani, heilutettuani ja toivottuani se virkosi ja siitä kasvoi tomera koirapoika. Samaa toivon tälle, Enkelille :) Niin, Sussu yllätti, Enkeli on tyttö.

Join kahvit loppuun, juteltiin juttuja ja Sussun rauhoituttua imettämään lapsukaisiaan, ja Enkelin tissiteltyä siellä muiden mukana hienosti lähdin ajamaan kotiin. Sain erään puhelun vielä siinä matkalla, ja kotipihassa puhelin soi - Sussun emäntä!

Jännittyneenä vastasin puhelimeen, pelkäsin, että melkein enkeli muuttui oikeasti koiraenkeliksi - mutta puhelimesta kuuluikin: SEITSÄMÄN - näitä on SEITSÄMÄN. Hirmuvirkeäpentumönkiituollatissilleeikäolemitäänhätää! Seitsämän. Ihan yllättäen reipas tyttö oli syntynyt - jostain sieltä uumenista, joka Enkelin jälkeen paineltiin ja kopeloitiin ja muka mitään ei löytynyt.

Hah. MUTU sanoi, että synnytys on kesken ja pennulla on hätä - mutu tiesi, että Enkeli siellä taisteli elämänsä hetkistä, oli tulossa muttei jostain syystä meinannut päästä tulemaan. Olisi pitänyt lähteä heti, silloin tunti ennen Enkelin syntymää sinne eläinlääkäriin, koska TUNTUI siltä. Ensi kerralla ehkä taas muistan, että uskon itseäni, koska tuntuu siltä. Uskon, vaikka reissu olisi turhakin!!

Kiitos Sussun omistajat, että sain olla apuna ja kokemassa tätä. Toivottavasti minusta oli apua, vaikka "kokemukseni" jätti meidät pulaan koska lähdin liian aikaisin pois ( toisaalta hienosti osasitte ottaa vastaan sisko numero seiskan! ), mutta toisaalta "kokemukseni" ehkä pelasti Enkelin...

Tavataan taas :) Palan halusta nähdä myös tuon seitsämännen. Ja Enkelin. Ja sen, jolla on pilkku niskassa muttei varsinaista "tekonimeä", ja Liikennevalon, Salaman, Kuulantyöntäjän ja Pimpulapampulan, uudelleen.