1728408.jpg

Lähtö 2 esittelyyn "Kunnon hevonen"-laulun tahtiin ja äiti katseli radan reunalla tippa linssissä. Olli oli ekassa lähtövolttauksessa numero 1 ja esittelyssä siis käänteisessä järjestyksessä eli tuolla jonon viimeisenä. ( Ja Annin lähtö oli numero 1 ja sitä katseltiin ihan samalla tavalla tippa linssissä Annin äidin ja erään vieraan ja erään toisenkin vieraan kanssa . Annin kuvia kysykööt jokainenkin Annilta itseltään, niitä on lähetetty sinne. )

1728417.jpg

Tässä (ylä)kuvassa ollaan menossa volttauspaikalle esittelyn jälkeen.

1728427.jpg

Ja tässä sitä voltataan ensimmäisessä lähdössä ihan "tositilanteessa" eli ajokokeessa.

Hienosti meni! Ja läpi niin että paukahti!! Molemmilla meidän suojateilla, eli Annilla ja Ollilla :)

Kurssi oli hyvin ja napakasti järjestetty, siitä suuri kiitos Kuopion ravinuorille ja siis järjestelyvastuussa olleille ihmisille, joista nyt tässä äiti muistaa vaan Paulan ja Jennin nimet. Mutta ne kaksi muutakin olivat kyllä nuoret aikuiset paikallaan, Kiitos!!

Ja suurista suurin kiitos kuuluu näille uskollisille, hienoille ja kestäville, järkeville ja ihanille shettiksille, jotka jaksoivat puurtaa päivästä toiseen paalulla, juoksuradalla ja takamatkoilla volttia. Kerta toisensa jälkeen uusittua, uusimisen jälkeen uusittua ja vielä kerran uudelleen otettua volttia ja lähtöjä ilman kunnon etenemisiä.

Kiitos myös Ollille ja Annille itselleen, jotka mahdollistivat harrastuksensa laajenemisen ja syvenemisen ihan itse opiskelemalla, kokeilemalla, oppimalla ja onnistumalla. Vain tekemällä oppii - uskaltamalla onnistuu!!

Ja ne sponsorit voivat ilmoittautua jonoon vaikkapa minulle :) Suunnitelmissa on poniraveihin valmentautumista ja myöhemmin osallistumista, nyt kun meillä on käytössämme kaksi uunituoreen P-ravikortin suorittanutta innokasta nuorta.

Ja äiti pyyhkii kyyneleitään ja muistelee omaa hevosinnostuksensa alkua. Kosketus raveihin oli Sauhun harjaamista hevoskopilla raveissa niinä harvoina kertoina, kun sinne pääsi mukaan, verenmaku suussa maalisuoralle juoksemista lähtöä katsomaan ja jännittämään, ehkpä totohallin kautta parilla markalla veikaten sitä omaa, parasta hoitohevosta - ja verenmaku suussa takaisin varikolle juoksemista, että saisi ehkä purkaa jonkun remmin hikiseltä hevoselta, joka oli kuin vieraasta maasta pudonnut korskuva hirmu rauhallisen kotikopsukan sijaan ( siis vain siellä raviradalla... ).

Jalat muussina, väsyneenä iltahommien ( niiden pakollisten täällä kotona! ) jälkeen tuntuu silti siltä, että tämä viikko oli kannattava viikko. Meidän lapset kasvavat isoiksi ja saivat ravikortit!!