13 vuotta sittten, tasan tähän kellonaikaan, minä olin KYSin synnytyssalissa ja tunnustelin asiaa, josta en ikinä ennen ollut mitään tiennyt. Olin alkanut hetkeä aikaisemmin oksentamaan joka supistuksella ja olin melkoisen poikki, mutta silti odotin onnellisena, mitä tuleman pitää. Sain epiduraalipuudutuksen ja oksennusrefleksi saatiin hallintaan. Nukuinkin onnellisena keräten voimia tulevaan ponnistukseen, joka päättyi klo 10.58 hyvin onnellisesti.

Minusta tuli Äiti elämäni ensimmäistä kertaa! Ja minusta tuli maailman onnellisin ihminen jo silloin. Onni on onnekseni vain kertautunut, ja olen saanut tuntea tuon saman käsittämättömän kokonaisvaltaisen onnellisuudentunteen vielä monesti. Joka kerta se on sykähdyttänyt aivan yhtä paljon.

Mutta tänään, Olli, on sinun päiväsi!

Hyvää Syntymäpäivää äidin kaikista rakkain esikoinen, jo 13 vuotta!!

Synttärilahjasi olet saanut jo etukäteen: Iivari-ponin ja sille sopivat harjoituskärryt. Ehkä tänään ajetaankin Iivarilla syntymäpäiväsi kunniaksi?

( Se, että kirjoitan esikoiseni olevan kaikista rakkain, tarkoittaa, että esikoiseni on kaikista rakkain esikoinen. Toinen lapseni on kaikista rakkain toinen lapseni, kolmas lapseni on kaikista rakkain kolmas lapseni ja neljäs kaikista rakkain neljäs ja tämä viideskin kaikista rakkain viides. Kaikki lapset kaikista rakkaimmat! )

Murrosiän kourissa rimpuilevana, pitkät hiukset kasvattaneena, taitavana ja luotettavana, hyväsydämisenä ja vastuuntuntoisena nuorena minä sinua rakastan, Olli, vaikka välillä sanat sinkoilevat, suuttumus valtaa mielen, mikään ei mene niinkuin suunniteltiin ja minä toivoisin - saati miten sinä toivoisit - taikka sinä sanot, että et rakasta. Tiedän, että rakastat. Niitä ärsyttäviä pikkusisaruksiasikin, joita joskus kiusaat, tuota uusintakin, jota et tahdo hoitaa mutta jonka otat kyllä syliin, kun veli pikkuisenkaan kitisee...

Minä rakastan sinua, Olli! <3 <3

Ja pikkuveli pääsi isoveljen synttäribileitä varten kotiin eilen:

Jännitin kovasti Jorin ja vauvan ensitapaamista, mutta tapaaminen sujuikin paremmin kuin ikinä olisin voinut toivoa: Jori oli haltioissaan! Joria nauratti, kun vaihdoin vauvalle vaippaa, Jori ihmetteli, kun vauva imi, Jori ilmoitti heti, kun vauva äänteli. Jori myös keikutti kehtoa, tahtoi syliin, halusi vauvan syliinsä ja niin edelleen.

Mutta hyväntuulinen rakas pieni lapsukainen oli suuresti onnellinen siitä, että äiti tuli kotiin ja että meillä on niin ihmeellinen juttu: oma vauva!!

Tytöt olivat myös haltioissaan, mutta senhän minä jo tiesinkin :) Ihanaa, kun on ikioma ihana perhe!!

Lääkärintarkastuksessa sairaalassa ennen kotiinlähtöä todettiin, että kaikki on kunnossa :)