Mutta onneksi poikani armahtaa minut ja on vähään tyytyväinen.

Jori sai Ellikseltä ja perheeltä synttärilahjaksi muovailuvahaa - Oivalle terveisiä: siinä jännittävässä paketissa oli muovailuvahaa! - joka on tuottanut perheellemme suurta hupia lahjan avaamisesta asti. Kiitos Ellis! Minä, näin viiden lapsen kokemuksella - tai edes "kolmen lapsen ennen Joria"-kokemuksella - en ollut ymmärtänyt, että 2-vuotiaalle voi antaa muovailuvahaa, ja että 2v. nauttii muovailemisesta ja muovailluilla hahmoilla leikkimisestä.

Mutta koska tämä perheen äiti ei ole niin luova kuin erään toisen perheen blogiakin kirjoittava äiti ;) , ei kaikki näytä niin upealta kuin jossain toisessa blogissa. Mutta pääasia on, että oli hauskaa, onhan? Joten...

Team Niskanen esittää:

Muumivalelaakson nousu ja tuho ( älä kysy miksi tällainen nimi - Jori leikki ehkä jotain ihan muuta... )

Eräänä aamuna aurinko nousi muumilaaksossa ja muumit kokoontuivat talonsa edustalle tapaamaan ylisuureksi kasvanutta Pikku-Myytä.

Kaikki ihmettelivät, miten oli mahdollista että Pikku-Myy oli melkein Muumitalon kokoinen!!!

"Katsos kun minä söin niitä mustia marjoja, joita kasvaa sen isomman kallion juurella!", Pikku- tai Iso-Myy käkätti. "Niistä näköjään kasvaa...Söin ensin neljä ja pamahdin vähän isommaksi ja sitten päätin, että minusta tulee kaikkein suurin!"

"Voi kamalaa, Myy, entäs jos et palaakaan ennallesi enää? Kuiskaa minulle äkkiä, missä nuo marjat sijaitsevat, niin voimme mennä tuhoamaan ne, ennenkuin Haisuli päättää haluta muuttua isommaksi"

"No ei siitä ole vaaraa, minä söin ne kaikki! Mutta voin minä näyttää, missä se pensas on - jos siihen on vaikka tullut uusia marjoja?"

"Seuratkaa minua."

Mutta sitten Muumilaaksossa alkoi puhaltaa kova tuuli. Muumitalon katto lepatti ja Muumipeikko oli sinkoutua ilmaan...

"Voi äiti!" huusi Muumipeikko, "mennään äkkiä sisälle!"

Mutta Muumit eivät ehtineet minnekään eikä edes suurensuuri Iso-Myy pystynyt auttamaan. Kauhea koura tuli ja iski ja sanoi kovalla äänellä: "Ettäs kehtaatte esiintyä muumeina, vaikka oikeasti olette vain mielikuvituksettomia kopioita!"

Myös Iso-Myyn mekko repesi, nuttura sai kyytiä ja muumit lojuivat pihalla palasina...

Eikä muumitalokaan säästynyt.

Vain yksi valemuumi jäi vahingoittumattomana jäljelle. "Varoitakin muita, jos ne meinaavat kutsua itseään muumeiksi." kauhea koura sanoi mennessään.

"Tai minä laitan teidät kaikki tähän purkkiin takaisin!"

Ja yksi ainoa kokonaisena säästynyt hahmo lupasi olla väittämättä itseään Muumiksi, silläkin uhalla, että Jori sitä Muumiksi kuinka kutsuisi.

Kaikki alkoi siis siitä, kun Jori avasi yhden purkin kannen ja sanoi: "Tee Muumitao" ja minä yritin. Minä siis todella yritin!! Ja oli meillä hauskaa :)

Hahmot muovasi äiti, niitä liikutteli Jori ja leikin kuvasi äiti ja keksi omasta kiemurtelevaisesta mielestään lopulta tarinan noiden kuvien perusteella.

Kiitos Ellis mukavasta lahjasta :)