Kotisivuillani on teksti: "Aloittelen vasta paimensukuisen lapinkoiran kasvatusta...", mutta tämä lause ei toteuta itseään vielä pitkään aikaan. Ryyni ei ollut vieläkään kantavana.

Ryynin astutusta on nyt puuhattu tosissaan kolmena kertana. Ensimmäinen uros oli ihana, rauhallinen, mukavanvärinen ja paimennustaipumusta omaava raitatassu, mutta kokematon astuja ja huolimatta Ryynin suostuvaisuudesta astuminen ei onnistunut.

Toinen uros oli jo vanha herrasmies, mukavan värinen ja rauhallinen tapaus sekin, yhdet pennut omaava, mutta silmätarkastamaton ( mennyt vanhaksi ). Haimme uroksen meille, jotta se voisi heilastella Ryynin kanssa kunnolla, ja lupasin käyttää sen myös silmätarkastuksessa, jotta kaikki olisi virallista. Emme päässeet astutuspuuhiin, sillä vanhus panikoitui eläinlääkäriasemalla yrittäessämme laittaa silmätippoja niin pahasti, että katsoimme parhaaksi olla kiusaamatta koiraa enempää. Ryynin juoksu meni tuolloin myös niin nopeasti ohi että emme ehtineet päästä varauroksen luo...

Suurin toivein odotimme tämän kevään juoksua, joka alkoikin yllättävän aikaisin. Olimme valinneet kiinnostavan uroksen, joka toimii maatilan koirana ja myös paimentaa nautoja. Edellisistä juoksuista ja niiden nopeasta etenemisestä "viisastuneina" lähdin uroksen luo etuajassa, jotta Ryyni saisi tutustua sulhoonsa kunnolla. Ryyni jäi häiden viettoon kun tämä juoksu ei edennytkään edellijuoksujen tapaan kiireellä.

Hain Ryynin pois liian aikaisin! Touhu oli vasta lämmennyt ja todennäköisesti jotain oli hommailtu edellisenä yönä, mutta valitettavasti järkeni ei säteillyt, että olisin tiedustellut asioiden tilaa uroksen omistajalta ennen kuin lähdin puhaltamaan autolla toiselle puolen Suomea Ryyniä kotiin hakemaan. Ryynin tärpit olivat nimittäin vasta alkamassa, ja kotiin tultua tyttö aneli narttujakin astumaan itseään :(

Pientä toivoa kuitenkin eläteltiin, mutta toiveet murenivat tänään eläinlääkärikäynnin myötä. Ryyni ultrattiin useassa eri asennossa eikä vatsasta löytynyt täyttä virtsarakkoa kummempaa pussia... Ei siis pentusia.

Aina Valpas-paimensukuiskasvatus siis antaa odottaa itseään. Unelmat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen ja nyt jännätään yhtä kiintoisaa yhdistelmää ja sieltä tulevia pentuja. Sijoituskoiran osto on nyt mielessä, koti sille valmiina ja suunnitelmia pää täynnä.

Eidalun Ilo on jo yhteissijoituksessa kasvamassa Aina Valpas-emoksi ja Muusa kehittyy kovaa vauhtia myös henkisesti. Muusku kuitenkin pyöräyttää mahdolliset pentunsa ensin Iki-Wanhoille, mutta se on taas eri tarina.

Siru on kehittynyt huimasti. Ryyni ja Siru tulevat jo erinomaisesti toimeen häkin pinnojen välistä, ja ehkäpä esittelen ne toisilleen ihan vapaina kevään kuluessa. Siru pysyy pihassa irti, ja kissojen jahtausongelma näyttää olevan historiaa. Ei Siru ole enää kiinnittänyt huomiota kissoihin laisinkaan, sille kaikki kaikessa on ihmisen antama huomio. Siru viettää tarhassa päivät ja yöt se nukkuu tallissa, koska sisällä en voi olla varma, etteivätkö toisilleen kenties jotain tekevät koirat pääsisi yhteen ilman valvontaa. Meillä nimittäin asuu ovia availeva Annikki ( siamilainen kissa ) ja Muusaltakin tämä taito löytyy...