Lady Di, Diiva, on palannut takaisin maanpinnalle. Samoin sen kauheuksia kuvitteleva omistaja. Sain äsken Diivan kasvattajalta viestin, jossa kerrottiin Diivalle löytyvän koti sieltä kasvattajan, emän ja puolisiskon luota, jos emme pärjää sen kanssa. Kiitos Kirsi!

En ole kuitenkaan Diivaa mihinkään myymässä ( vielä, mutta on helpottavaa tietää, että sen kasvattaja on ihana ihminen ja kantaa vastuuta Diivan elämästä vieläkin! ). Minulla on ollut tapana hankkia hevoseni ja ponini elämään meillä, ei katsoakseni, onko elämä niiden kanssa helppoa ja vaivatonta, pelkkää auringonpaistetta ja kultaa ja kimalletta. Tiesin jo pienenä tyttönä, ettei ole välttämättä helppoa luoda suhdetta hevoseen, ei ole olemassa automaattia, joka saa asiat sujumaan ihmisen ja eläimen välillä.

Diivaan on varmasti vaikuttanut äitiyslomani, ja se, että monet hoitajat ovat halunneet vain suoriutua hevosaskareista nopeasti, ilman syvää tunnetta ja suhdetta. Diiva osoitti jo kesällä ollessani eläinsuojeluvalvojakurssilla, että se tarvitsee huomiota pysyäkseen kilttinä. Sitä on palkittu aina huomiolla, kun se tulee ihmisen luo. Se on saanut rapsutuksia ja juttelua ja kun kontakti ihmisen kanssa on saatu, se on siirtynyt omiin hommiinsa. Kun en ollut kotona, se ei saanut jokapäiväistä ( useaakin! ) huomioannostaan säännöllisesti, se alkoi "ottaa huomionsa" vaikka väkisin. Kuulemma se saattoi juosta laitumelle mennytta lomittajaa päin ja potkaista kohti ohimennessään... Tätä se ei ollut koskaan tehnyt minulle tai lapsille ennen tuota 10 päivän poissaoloani - eikä se tehnyt sitä kenellekään sen jälkeen kun saavuin kotiin.

Uskoisin, että nyt on kyse vähän samasta. Jos lomittaja on kuljettanut ponit tarhaan sanomatta niille mitään ja joku on hakenut ne sisälle vähintään yhtä eleettömästi, voi muutaman päivän päästä alkaa kismittää. Diiva on alkanut hakea huomiota väkisin ja purrut sitä juottamaan tullutta ihmistä ranteeseen...

Kuten sanottu, nyt ei ole Diivan kanssa ollut ongelmia taas toistaiseksi. Se mökötti muutamana iltana tarhassa ( ei ole kyllä karkaillutkaan, mitä nyt vetivät tiistaina Hermannin ja Töötin kanssa langat kappaleiksi kolmesta kohtaa ja karauttivat länkkärimeiningillä poikien lumihulinaseuraksi pihaan ) kun menin niitä illalla hakemaan, mutta nyt se taas on ollut tapansa mukaan ensimmäisenä portilla sisään tulossa, eikä ole käyttäytynyt uhkaavasti karsinassakaan.

Murrosikäistä on kohdeltava silkkihansikkain jotta ei provosoisi huonoa käytöstä vaan kuorisi esiin sitä hyvää - tämä sopii mitä paremmassa määrin myös shetlanninponeihin. Rajat ja rakkautta - niin saamme Diivasta luultavasti Sindymäisen ja Bellamaisen reippaan ja huumorintajuisen monikäyttöponin ( Sindy 18v. ja Bella 16v. ).

Vilkutuksia Diivan kasvattajalle. Kiva että olet olemassa ja toivottavasti Diiva saa kesävieraaksi emonsa ja siskonsa punomaan juonia tänne meidän päänmenoksi ;)