Diiva on Diiva vaikka voissa paistaisi. Näköjään :( Ja meidän perhe on meidän perhe vaikka voissa paistaisi, ja meidän perheessä on lapsia, jotka ovat ja haluavat olla ponien kanssa tekemisissä. Diiva on vaihteleva persoona. Välillä valloittava ja kiltti, välillä niin uhitteleva ja suorastaan pelottava - ainakin kaikkien vähemmän hevosten kanssa touhunneiden silmissä.

Monena iltana mieheni ja vanhin poikani ovat ottaneet hevoset sisään kun minulla on ollut menoja. Näissä tilanteissa Diiva on taas päässyt olemaan oma diivamainen itsensä: karannut, uhitellut potkia, purrut. Ja onpahan se taas aidastakin karkaillut ainakin huvikseen... ja tytöt eivät uskalla olla ulkona leikkimässä kun Diiva saattaa tulla ( ja tuleekin ihmisten luo ) ja tehdä mitä tahansa ( ja tekeekin, kun lapset eivät osaa eivätkä pysty sitä estämään ).

Raskain mielin tein päätöksen. Me luovumme Diivasta. Ikävä minulle sitä tulee, sillä se on parhaimmillaan ihastuttava persoona. Se on poni, joka ei päästä omistajaansa helpolla, mutta palkitsee kyllä, kun sen kanssa touhuaa ja siltä vakaasti ja provosoitumatta vaatii normaalit asiat. Kuitenkin elämässä tulee esiin tilanteita, jolloin perheenäidin on ajateltava enemmän lapsiaan ja perhettään kuin omia mielihalujaan ja toiveitaan.

Diiva lähtee takaisin kasvattajalle kunhan saadaan kyyti järjestetyksi. Sydämeni särkyy ja toivon voivani seurata Diivan elämää tästä eteenkinpäin.

: ( Luuseriolo.