Hehee - ei sentään, vaikka elokuun blogikirjoituksestani sainkin rajua palautetta Aina Valpas-sivujen vieraskirjassa .

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta, paitsi Muusan kanssa, joka sen haasteen tälläkertaa sai Ihahhurjalta Romulukselta . Ai että ihan pitäisi ottaa ja kertoa 7 asiaa, jotka ovat täysin tosia meiän Muusalle? Aak, tää on tietysti joku Elliksen "tunne koirasi"-kurssi ;)

1. Kaverit - kaikki käy. Olen Kaikkien Kamalan Innokas Kaveri, myös kaikkien niiden, jotka eivät olisi minun. Koirakaverit, kissakaverit, ihmiskaverit, lammaskaverit, vuohikaverit, ponikaverit, kanakaverit, lehmäkaverit - kaikki sopii. Ja mieluiten nuoltuna, kiitooooooooossssssssss.

2. Piiloleikki - ihan parasta on kun emäntä ottaa iiiison kupillisen nameja ( se keittää niitä varta vasten meitä varten ) ja lähtee meiän kanssa mehtään. Sitten se mokoma vielä luulee, että se to-del-la vois päästä katoamaan minulta. No, minulla oli joskus taipumusta juoksennella kaukana ja lujaa, mut nyt tää piiloleikki on vienyt siitä voiton.

3. Hevosen munkit, ponin pallerot - tai "yääääääääääääääääääääk, sontaa" tai miten vaan. Mieluiten jäisinä tai vähän kuivahtaneina, tai ihan tuoreita ei voi kyllä vastustaa ollenkaan. Syötynä siis. En kieriskele kenenkään ulosteissa, miksi sinä minua oikein luulit?!

4. Nessu. Nessunessunessunessunessu. NESSU. Nessu. Nessun kanssa humputtelemassa, Nessun kanssa uimassa, Nessun kanssa nukkumassa ja Nessun kanssa syömässä. Se ei ikinä ottanut minulta ruokaa suusta. Se ei ikinä ärhennellyt minulle. Mutta joskus se seisoi. Ignoorasi - taikka sitten sen vaan katseli taivaan lintuja ja ehkä se lopulta muutti niiden luo. Jospa minä nuolin sen suun liian monta kertaa vai olisko se tullut liian vanhaksi tai jotain. Mutta se se oli sentään jotain. Nessunessunessu. Ihankokonaanminunomanessu. Se oli kyllä oikeasti kaverikaveri. Kaikille. Sekin. Ja nyt minä sitten pissin lattialle kun sitä ei oo. Ehkä minä kohta lopetan. Sen pissimisen.

5. BARF - Älä tarjoa minulle kuivia nappuloita. Yäk en syö. Älä yritä ujuttaa minulle keitettyä perunaa. Yäk en syö. Anna minulle kanansiipi, kalkkunansiipi, -kaula tai vasikan kylkiluu. Minä asetun tuvassa sohvalle - ai miksi pitäs tulla alas? - ja syön sen ja kohta tulen pyytämään lisää. Nam. Mutta pistä se Ryyni toiseen huoneeseen, se katsoo minua tosi pahasti jos otan ruokaa kun se on paikalla...

6. Kiara - pentu. Lapsi. Ihailija. Jokainen arvonsa tunteva lappalaiskoira - taikka jöötti taikka romuluksenrotuinen - tarvitsee ihailijan. Ei ei ei ei se minun ikioma ole, sopipa vaan sydämeeni kun toivat tänne kotiin. Olemme melkein erottamattomat, ehkäpä enemmän Kiaran puolelta, mut ei kerrota sille eihän, niin se saa luulla, että minäkin kaipaan sitä yhtä kovasti kuin se minua kun olemme erossa. Vaikka minä kyllä hyvin sujuvasti olen kuin en olisikaan vaikkapa Romuluksenkin syödessä omaa luutaan ( ja syön sen vasta kun Pomppis ei enää jaksa ), ja osaan olla erossakin Kiarasta. Ainakin välillä, mutta paras kaveri Kiara on muuten myös tähän seuraavaan:

7. Lällällällällieru - ja kiinni et saa vaikka yrittäisitkin ottaa. Olen nopea, olen TOOOOSI nopea ( no, Pompun kanssa ei oo koitettu, mut muut ei saa kiinni ). Ryyni suuttuu ja alkaa kiljua, kun ei saa minua kiinni, ja Kiara on vielä liian lapsi onnistumaan. Ihmisille en tosin enää viiti tätä leikkiä tehdä, sillä ihmiset ottivat salaiset aseet käsiinsä, ja antavat niitä minulle, kun edes vilkaisen emäntää.

No, joko ne nyt jo loppu. Listaan ois voinut lisätä vielä "paraatioven" ( arvonsa tunteva koira tulee aina sisälle samasta ovesta kuin vieraatkin ), "satumetsän" ( meiänpä pihan takana on metsä jossa asuu luonnonhajuja, puita ja sieniä ja siellä me aina joskus viipotellaan - karhut ovat pysytelleet vielä saaresta poissa, ainakin meidän luulon mukaan ).

Muusa muuskulainen Tseibantytär kiittää haasteesta ja miettii kuumeisesti, minne viskaisi pallon seuraavaksi... Jee jee, nyt se kekkas sen: Elliiiiiiiiiiiiis, huhuu. Ne teiän ponit tulee kohta takas sinne, ja Briskulaisella vois olla sananen sanottavana tähän, tai vaikka äipän kaa yhessä - ne muuten pääs takas yhteen tänään ja jälleennäkeminen oli hellä. Vallu yritti turhaan siinä seassa hillua ;)