Ja varsinkin syntymäpäiviä! Onnea Oivalle, kaksivuotiaalle ukkelille tuonne naapuriin. Ja 5 kilometrin päässä oleva talo täällä haja-asutusalueella ON naapurissa. Selvästi.

Eilen - siis 22.9. oli myös erään uuden vasikan syntymäpäivä - tai syntymäyö. Menin vielä iltayöstä katsomaan poneja, ja mies kävi laittamassa tankinpesurin ( no joo, tavoistani poiketen en sittenkään kirjoita romaania siitä, mikä on tankki ja mikä pesuri ja miksi - meillä on lypsykarja ja meijerin tankkiauto käy hakemassa maidon joka toinen päivä ja sitten 2500 litran tilatankki on pestävä ja sen tekee pesuri... ) valmiiksi ja kurkisti hiehoa, joka olikin aloittanut poikimisensa.

Koska lapset jo nukkuivat ja pienimmän nukkuminen on melkoisen varmaa mutta ei kokonaan täysin varmaa, vaihdettiin vuoroja ja minä menin navettaan vilkaisemaan hiehoa ( ja hiehohan on sitten nuori poikimaton lehmä, jos joku ei tiedä ). Se makasi oudossa asennossa kyljellään, tai niin naudat voivat kyllä maata, mutta selkeästi se näytti siltä, että sillä oli joku hieman vinossa, ja perästä valui vesipääksi kutsuttu kalvopussi, joka on normaaliin poikimiseen kuuluva juttu. Päätin jonkunlaisen karjavaistoni ajamana kokeilla, missä asennossa vasikka olisi ja vaihdoin ensin vaatteet. Sitten pesin käteni kainaloita myöten Betadinella, jotta en veisi hiehon sisään bakteereita. Pesin myös hiehon peräpään ja sain ainakin kolme kertaa sontaisesta hännästä naamaani. Kokeilin ensin yhdellä kädellä ja melkein juttelin ääneen. "Arvasin, vasikka väärässä asennossa, etuperin selällään..."

Soitin miehelle ja mies teki sisällä lasten nukkumisjärjestelyjä ( jonkun pitää nukkua samassa huoneessa nuorimmaisen kanssa, jotta jos tämä herää, voi isompi lapsi soittaa meille, että juostaan kiireesti sisälle hoitelemaan ) ja tuli avuksi. Siinä itsekseni olin saanut vasikkaa ujutetuksi kyljelleen. Hommaani auttoi, että hieho ei työntänyt vasikkaa juurikaan ulospäin. Sain taas ainakin kahdesti sontaisesta hännästä pitkin poskia...

Mies tuli pitelemään häntää ja siinä samassa elävä vasikka mutkitteli itsekin kääntöyritystäni auttaen ja muljahti oikeaan asentoon. Mies asettautui vetämään vasikkaa emon apuna ja täytyy sanoa, että olipas vasikka aika tiukassa. Hiehon pehmytkudokset eivät meinanneet millään antaa periksi, vaikka lantiossa olikin tilaa hienosti ( tämän tunsin kun käänsin sitä vasikkaa kädet kainaloita myöten hiehon sisuksissa :) ). Viimein vasikka sitten syntyi: lehmävasikka ja pääsi emonsa nuoltavaksi. Emoa kuitenkin taisi kiinnostaa enemmän syöminen rankan urakan jälkeen kuin koko uusi hieno vasikka.

Ja entäs: ta-daa!! Sain kamerankin haettua mukaan, kun kävin etsimässä vasikalle juustomaitoa pakastimesta. Onneksi löysin sitäkin, sillä sen emää on jouduttu lypsämään jo ennen poikimista ( en taas tähän vuorokaudenaikaan jaksa sitä selittää, miksi ), eikä sillä niinollen ole kehittynyt ternimaitoa vasikan tarpeisiin. Sulattamisessa menikin sitten aikansa, ja minä otin valokuvia jopa tipusista.

Tipuset pelkäsivät kameran "esisalamaa" ( mikä lie punasilmäisyyden estäjä se ) ja poukkoilivat mikä minnekin. Sain monta Klaara-kananen the päätönkana-kuvaa, ja monta sellaista, jossa ei ollut tipun tipua. Huomatkaa, miten tipuista onkin voinut tulla ihan räkättirastaan näköisiä. Eiväthän nämä ole ollenkaan sellaisia pieniä keltaisia palleroisia, joita aina näytetään kuvissa, kun puhutaan tipuista.

No, nämä tiipittäjät ovatkin jo melkein 3 viikkoa vanhoja ja ovat kasvattaneet siivet, joilla räpisköidä jo korkealle orrellekin :) Kaikki 11 kpl voivat hyvin ja virkeästi ja pitävät äiti-Klaaran terhakkana, kun pitää niin tarkkaan vahtia pienokaisia. Toivottavasti on joukosta monta kanaa! Kukkoja meillä on jo nyt liikaa...

Meillä kävi tänään myös Källillä morsian Ruotsista asti. Källi astui typykän jo perjantaina, mutta nyt lauantaina astuminen oli kummallisesti melkein EVVK, vaikka nartulla oli tärpit taatusti kohdillaan. Källi esitteli astumiselle mm. tämmöistä vaihtoehtoa:

Källi on siis tuo selällään oleva :o

Ja sitten Källi koitti tehdä vaikutuksen narttuun myös näin:

Toivottavasti Allamigoz-kennelin Miialla on parempia otoksia Källistä :) Jouduimme sitten lauantaina ottamaan The Astutusapukoiran Ruusun mukaan leikkimään, ja kun Källi sai "kilpailijan" ( noh, Ruusu on leikattu narttu ), se astui Indran välittömästi :) :)

Tulipas muuten taas todettua, että tämä pariskunta on Äärimmäisen Hyväluonteista ja Vahvahermoista sorttia, sillä meillä toimii 4H:n ja Savon Eläinsuojelu ry:n yhteinen eläinkerho, ja meille pölähti 10 kerholaista samaan aikaan syömään eväitään ja tekemään eläinaiheisia tehtäviä, kun astutusta yriteltiin. Edes Indra, joka oli vieraassa paikassa, ei kiusaantunut lapsilaumasta. Hienoa!

Toivomme Ruotsiin hyviä pentuja sopivan määrän, jotta emo jaksaa ne hoitaa ja jotta jokainen saa hyvät elämän eväät jo kohdussa. Kiitämme Miiaa ja Allamigoz-kenneliä luottamuksesta, kun valitsitte Källin ja jännityksellä seuraamme, milloin Ruotsinmaalta kuuluu uutisia tiineydestä ja pentujen syntymästä. Oletamme siis suoraan, että kantavaksi Indra tuli :)

Oliskohan jo aika mennä nukkumaan? Aamulla olisi oltava "kukkona tunkiolla" tai no, lypsäjänä ja eläintenhoitajana navetalla mukamas jo viiden aikaan. Itseni tuntien, menee kyllä kuuteen vähintään, ja mies raukka saa huhkia hiki hatussa alkuhommat ( sontien siivous ja semmoista ikävää - juuri ja juuri lypsylle sitten ehdin... ). Onneks se on aika kultainen mies ja ainakin vielä jaksaa...

Vielä se Oikea Kukko Kanalassa - tai niistä yksi. Se, jolla on nimi: Lordi ( esikoisen keksimä )