Naurattaa. Nimittäin se, että kirjoitammeko nykyään blogia kuin kirjettä toisillemme erään bloggaajan kanssa, mutta ainakin kun kirjoitamme toisistamme, en voinut olla tarttumatta tähän. Aiheeseen siis.

Tänään, eläintenviikon alkajaisiksi, Maailman Eläinten päivänä 4.10. kävin siis kertomassa lapsille eläinsuojelusta. Lapset olivat 3-luokkalaisia ja minulle jäi sama mieleen kuin tuolle bloggaajallekin ( vai sanotaanko blogin kirjoittajaa edes bloggaajaksi? ). Kun ensin pohjustelin omasta mielestäni aika hyvin kysymykseni, että siihen olisi melko helppo vastata oikein ( taidettiin puhua yleisimmistä lemmikeistä, jotka ovat kissa ja koira ), ihana mielikuvituksellinen lapsenmieli miettii, että sen täytyy ollakin muurahainen, jota ihmiset ihan eniten kohtelevat huonosti ja ala-arvoisesti, ja joka meitä työllistää eniten.

Ihania. Ei ne muurahaiset vaan ne lapset.

Ja entäs sitten se niiden opettaja? Siis voi ei. Missä vaiheessa ( jos en ois blondi, ymmärtäisin, että luultavimmin siinä, kun se oli poissa tältä paikkakunnalta ja opiskeli... mitäpä muuta kuin opettajaksi *silmien pyöritystä* ) se yläasteikäinen, ystävällinen nuori ihminen muuttui asiantuntevaksi, rauhalliseksi, ajattelevaiseksi ja selkeästi suosituksi kansankynttiläksi?

Ihaillen katselin, kuinka ystävällisesti hän toisteli samat sanat monelle, odotti hiljaisuutta katsellen lempeästi luokkaansa, ja reippaasti jäi johdattelemaan oppilaitaan syömään. Hyvä, ettet sittenkään alkanut lääkäriksi, opettajana näytät olevan lahjakkuus!!

Kiitos että sain käydä. Kyläänkin tulen, kunhan tässä ennätän.

Hyvää Eläinten päivää myös täältä koko meidän zoosta.