Ihan pakko on kirjoittaa tämäkin ajatus. Ihan, ettei siihen itkuun jämähtäisi.

( Vaikka kyllä itketti, kun Poju niin luottavaisena työnsi päänsä riimuun tänäänkin - ajattelin, että viimeistäkö kertaa? - hörisi kun annoin sille evästä, kun silitin. Lupaan kyllä olla sille mahdollisimman normaali, joudun luultavasti olemaan äkäinenkin, kun annetaan ekat piikit, sillä se kammoaa piikkejä ja antaa laittaa ne vain kun sitä komennetaan "olehan siinä". Itken sitten, kun se ei enää nää, kun se ei enää kuule, kun se ei enää hengitä. )

Mutta se aurinkoisempi ajatus. Se on niinkin tavallista kuin ruokaa. Aina välillä ( aika monesti joka päivä ) tälle porukalle saa ( joutuu!! ) laittaa ruokaa. Nykyään, kun Jori syö jo meidän kanssa samaa useimmiten, joudun miettimään, mitä ja miten teen, ettei olisi liikaa suolaa, lisäaineita, mausteita tms. koska en halua Jorille mitään natriumglutamaattipläjäystä antaa, ja itseasiassa ollaan kyllä luopumassa kokonaan koko arominvahventeesta ( siis katson kaupassakin tarkkaan ettei sitä olisi ).

Niin siis. Se aurinkoisempi ajatus. Tein kinkkukiusausta kerran ja toisenkin kerran ja aikas useinkin perhe sitä toivoo. Joskus isäntä haluaa sitä iltapalaksi, kuten eilen illalla klo 20.

Mutta se, mikä tekee siitä aurinkoisempaa, on se, että kokeilin laittaa perunan ja sipulin ja kinkun ja kerman lisäksi siihen suikaloitua porkkanaa. Ja se teki mielestäni siitä niin aurinkoisen väristä, täyteläisen makuista ja voisin kuvitella, että terveellistäkin vielä.

Eli kokeilepa itekin! Laita normaalin kinkkukiusauksen sekaan pari desiä porkkanaraastetta. Raastetta siksi, etteivät porkkanat jää koviksi ;)