Mutta kuka tietää, mitä kieltä?

Puuroa syödessä se sanoo:"Aata taata alatäti." ja pudistaa päätään. Kun vaihdan lusikan niin, että minä saan sen paremman jolla on helpompi syöttää, se sanoo: "Aklankangvaa." ja nauraa.

Kun se on väsynyt ja istuu sylissäni nojaten minua vasten, se silittää käsivarttani ja laulaa:"Ilisisisii, eilelisii... aalilii, esisiiiisiiii."

Jos jotain pitää katsoa, se osoittaa asiaa ja sanoo painokkaasti:"Öh!" ja jos joku asia on enemmän huomion arvoinen, sitä ihmetellään: "Oh, oh!"

Kävellessään, ihan muina miehinä iloisena pitkin ja poikin tupaa, se saattaa jutella kuin itsekseen - ehkä sille näkymättömälle kaverille? - "Ättädda ou taudu ou diddatta te dee."

"Äja!", se komentaa ja osoittaa astianpesukonetta, ehkä sanoakseen, että äiti tyhjennä ja täytä se, tee hommias!

"Bja bja." tarkoittaa jotain täysin salattua, tuleepahan vain joskus sen suusta, kun se katsoo äitinsä touhuja.

Päätään se kyllä pudistaa, se on meillä ihan yhteinen kieli, kun se ei halua jotain, ja sen se ilmoittaa hyvin ponnekkaasti :)

"Ohhohhoo." se sanoo, kun pääsee keittiövälinelaatikolle, josta on tietenkin jo aikaa sitten kerätty pois kaikki terävät ja vaaralliset.

Puhuipa se nyt sitten mitä tahansa kieltä, se on meidän elämämme suuri aurinko ja ihana pikkumies! Kyllä se ehkä suomeakin sitten oppii, aikanaan :)

"Hyvytititiii!" se sanoo ja kiipeää pahvilaatikon päälle istumaan onnellinen hymy kasvoillaan.

Ja kun kuuluu musiikkia, se tanssii :D :D :D