Kuva: Annaelina Kotilainen

Minä sain maailman ihanimman siamilaisen tytön Yrttitarhan kissalasta Sailalta 7.6.05, kun ensin olin edellisenä syksynä tapaturmaisesti menettänyt elämäni ensimmäisen siamilaisen, Allun :( Annikki on Allun täyssisko, ja se oli saanut jäädä kasvamaan Yrttitarhalle, vaikka sittemmin Saila luopui ajatuksesta sen kasvatuskäytöstä.

Sitten kun sovittiin, että meille muuttaa ihana iso poika Pingu - joka on Annikin velipuoli ja "ottopoika" - minulle tarjottiin Pingun kaveriksi tätä Suurta Persoonaa, Annikki Aina Kehrulia, joka on kaikkien ystävä, kahvipöytien koristus, kiipeilyn maailmanmestari ja olkapäillä keikkumisen arkisankari.

Annikki loi minun pieneen siamilaismaailmaani käsitteen "annikki", joka kuvailee hyväluonteista, kaikkeen täysillä osallistuvaa siamilaista erikoisen hyvin. Toiset siamilaiset ovat jopa annikimpia kuin Annikki itse - sen saimme huomata, kun tutustuimme Boloon :)

Annikki on kaikkialla kuin kotonaan, ei arastele koiria ( no, varsinkaan tuttuja - mutta meillä ovat vieraatkin koirat ihmeissään, kun sisäkissat eivät käyttäydy niinkuin kissat yleensä vieraan koiran kohdatessaan: meillä Bolo tarkistaa jokaisen tulijan ja onpa jollekin koiralle tullut vähän epävarma olokin moisesta tarkastelusta ;) ), ottaa kehräyspaikan sylistä kuin sylistä halutessaan ja täyttää kodin omalla annikkimaisella olemuksellaan...

Joskus jonnekin kirjoitin, että koti olisi tyhjä jos Annikkia ei olisi. Se on kyllä totta, vaikka näitä eläimiä meillä onkin, muitakin. Sydämessäni on jokaisella paikka, ja ilman jotakuta niistä se aukko ammottaisi tyhjyyttään...

Kuva: Annaelina Kotilainen

Kukaan ei ole täällä ikuisesti - se tiedetään - mutta sitä en olisi halunnut tietää, että Annikin lähtölaskenta on jo alkanut. Alkuvuodesta huomasin Annikilla nisäkasvaimen, eläinlääkäri löysi vielä muutaman lisää leikkauksessa. Paljon utarekudosta poistettiin, ja pelkäsin jo Annikin toipumista, kun laajasta haavasta meinasi alkuun vuotaa verta. Viikon eristys villeistä pojista ei ollut Annikille mieleen, mutta se toipui ja muuttui omaksi leikkisäksi itsekseen.

Annikki on saanut ekasta kasvaimen havaitsemispäivästä lähtien Noni-mehua päivittäin, ja sille on syötetty hyvälaatuista ostoruokaa ja itsetehtyjä herkkuja. Toivoin kaikista parasta vaihtoehtoa, vaikka eläinlääkäri arveli nisäkasvaimen olevan pahanlaatuinen ja yleensä hyvin ärhäkkä.

Kuvittelin jo melkein, että vaara on ohi, kun meni melkein kaksi kuukautta ilman uusia patteja. Silti kuitenkin nyt viikolla löysin jäljellejääneestä utarekudoksesta ryynimäisen kasvainmuodostelman, joka tuntui ilmestyneen siihen kuin tyhjästä. :o

Sain tarkistusajan heti seuraavalle aamulle ja yhdessä Annikin leikanneen eläinlääkärin Matti Behmin kanssa tulimme vaihtoehdot puntaroituamme siihen tulokseen, että Annikkia ei enää leikata. Nisäkasvain on ärhäkkä, ja näin nopea uusiutuminen viittaa siihen, että kasvain on nopeakasvuinen ja pahanlaatuinen - ja leikkaus vähintään huonontaisi Annikin loppuelämän laatua, mutta ei välttämättä toisi mitään apua.

Itku silmässä laitoin eläinlääkärille onnellisena kehränneen Annikin kuljetuskoppaan ja soitin ikävät uutiset ystävälleni Sailalle, Annikin kasvattajalle. Olimme päätöksestä samaa mieltä ja päätimme tehdä Annikin loppuelämän mahdollisimman hyväksi. Annikki saa nyt Nonia, A-,D- ja E-vitamiinia, C-vitamiinia ja parasta mahdollista ruokaa, mahdollisuuden elää ja leikkiä normaalisti Pingun ja Bolon - sen pentuinaan pitämien kollipoikien - kanssa ilman kivuliasta leikkaushaavaa ja siitä toipumista. Annikki saa syliä ja silityksiä ja pitää tämän tutun kodin omanaan niin kauan kuin se on Annikin oman elämänlaadun kannalta mahdollista.

Nnnnnnaaaauuu - sanoo Annikki, eikä kanna huolta tulevasta - ja mekin itkemme itkumme vasta sitten, kun sydämessä on oikeasti se suuri Annikin kokoinen aukko...

Erityisen lämmin kiitos Behmin Matille sydämellisestä suhtautumisesta huoleeni Annikin sairastumisessa, taitavasta leikkauksesta kasvaimen poistamiseksi ja lupauksesta viimeisen palveluksen tekemisestä sitten kun sen aika on. Arvostan suuresti myös kaunistelematonta, rehellistä totuutta hoitamisen järkevyydestä nimenomaan Annikin kannalta - meidän ihmisten ei pidä roikkua eläimissämme ja laittaa niitä vastuuseen siitä, ettemme osaisi käsitellä luopumista.

Haluan yrittää olla näiden rakkaiden eläinteni arvoinen. Joka päivä. Niiden ( ja omaani ) viimeiseen päivään saakka.