Mahtipontista on tietysti puhua sankareista. Mutta minusta tuntuu, että meillä asuu pelkkiä arjen sankareita. Ihmeissäni olen seurannut ja elänyt tätä elämää tänäkin kesänä, elänyt ja tehnyt askareitani, käskenyt ja pyytänyt lapsiani auttamaan ja ihmetellyt, miten me vaan selvitään perheenä joka päivä monista monista asioista, jotka vaan on tehtävä.

Kun jouduin raskauteni lopussa käyttämään kyynärsauvoja reilun kuukauden, olin aika estynyt tekemään suurimman osan omista hommistani. Lapset auttoivat ja kaikki sujui niinkuin pitikin. Ja mieskin auttaa, joka päivä ja tekee hirmuisen paljon kaikenlaista muutakin kuin mitä hänelle kuuluisi - kumma vaan, miten vaikea sitä miestä on niistä asioista kiittää :o :o Helpompi on vaikka nalkuttaa siitä, kuinka se taas kerran on jättänyt tyhjän mehupurkin keittiön pöydälle sen sijaan että olisi litistänyt sen ja laittanut roskiin...

Kun nyt olen suurimman osan ajasta jumissa ( ihanasti jumissa - rakastan tätä!! ) vauvaa imettäen, hoidellen tai muuten sylitellen, pyykkiä pessen, ruokaa laittaen tai Joria huomioiden, ovat taas arkeni suuret sankarit valmiina auttamaan.

Tänäkin aamuna sankarini, tämä esikoisista kaikista parhain, kipaisi hakemassa nämä karvaiset sankarit tallista nukkumasta ja toi laitumelle:

Kuvassa siis vasemmalta lukien Brisku, Olli, Atte ( kyllä kyllä, Kezellan varsa Atlas siis ), Kezella ja Aku ( Briskun varsa ). Laitettiin siinä sitten Ollin kanssa pikapikavauhtia aita kevyttolpista tuohon rehupellolle, jotta ponit pääsivät iiiiiiiiiisolle alalle syömään rehupellon reunoille jäänyttä pitempää ruohoa ja muutenkin saivat enemmän syömistä, kun niiden laidun oli jo tosi lopussa. Kunhan saadaan vielä pihatto tyhjennettyä ja laitettua turvalliseksi ( joo, kuoret ovat karmean näköiset tulevassa pihatossamme, mutta sisälle tulee hyvin tarkoituksenmukainen ja kunnollinen pihatto poneille ), pääsevät ponit vielä sinne laitumelle ja sitten halutessaan pihattoon sateiden ajaksi. Nyt suojaksi saa vielä kelvata kesälaitumen luonnonmetsät ja tiheiköt, jonne ponit siis pääsevät rehupelloltakin.

Atesta ja Akusta on mahdotonta ottaa hyviä kuvia ( ilman Tainaa! - tule pian käymään!! ):

Mutta niillä ei ole enää juurikaan kokoeroa ( Aku on vain vähän paksumpi - ainakin karvaltaan ), ja ne ovat toistensa parhaat kaverit. Varsinkin Atte hirnuu aina kaverinsa perään, jos joutuu erilleen.

Entäs nämä sitten? Eikö näitäkin voi sanoa sankareiksi, ihan täydestä sydämestä?

Jos Jori kuulee traktorin äänen, hän sanoo välittömästi: "Kai-ommiin!" (=traktorihommiin) ja alkaa etsiä kenkiä ja takkia ja "ippistä". "Engä kaakaa" (=kengät jalkaan), "akki pääe" (=takki päälle) ja "ippis pää" (=lippis päähän) ja sitten ollaan valmiita "paai-ommiin" (=paalihommiin). Isillä on innokas apulainen paalinsiirtoihin - harmi vaan, että sankaria alkaa aina nukuttaa traktorissa, ja tuolloin työskentely muuttuu epäturvalliseksi ja pienen "homma-miehen" on tultava sisälle.

Isin näkeminen traktoria ajamassa saa välittömästi aikaan hykertelyn ja suoranaisen ryntäilyn pitkin kotia: ikkunaan on päästävä, jos näkisi vaikka vielä vilaukselta, kuinka traktori huristaa! Taikka jos vaikka isi tulisi ja hakisi sinne "kai-ommiin"!!

Jori osaa erottaa "äetin ommat" (=äidin hommat), jotka ovat tietenkin "eppa-ommiin"(=heppahommiin), "kaa-ommiin"(=kanahommiin) ja "ampa-ommiin"(=lammashommiin). Ja voi minkä itkuhälyttimenkin olen tuosta sankarista saanut. Vauvan ei tarvitse paljonkaan kehdossaan äännellä, kun Jori tulee painokkaasti ilmoittamaan: "Äeti, äeti, ÄE-TI! Auva, auva, auva, ylliin."(=Äiti, ota nyt heti tuo vauva sylliin!) ja sitten kun mennään vaipanvaihdolle, Jori sanoo "ittuu" ( ja haluaa istumaan hoitotason viereen lähelle vauvaa ) ja sitä kuulkaa kurkistellaan tarkasti, onko vauvalla kenties kakka housussa :))

Mutta on se tämäkin aikamoinen sankari. Kylvetettiinkin jo jokunen päivä sitten, eikä itkettänyt yhtään :)

Ja entäs meiän tytöt! Ne ne vasta sankareita ovatkin. Niin nopeita liikkeissään, että eivät ole edes kuvaan osuneet ;)))) Hienosti hoitavat kouluhommansa ja kulkevat tienvarteenkin jo itse polkupyörillä!