Tämä pieni mies kastettiin tänään ja nimi julkistettiin myös. Lapset saivat pikkuveljestä sittenkin Ossin toiveidensa mukaan :))

Merin ilme olikin ikimuistoinen kun pappi sanoi nimen:

Erityiskiitos anopilleni, äidilleni ja Päiville! Ilman teitä emme olisi syöneet ja herkutelleet omakasvattamalla karjalanpaistilla (=nauta ja possu ), Päivin kasvattamilla perunoilla, porkkanoilla ja sipuleilla sekä Päivin itsetehdyllä leivällä, anopin tekemällä kotikaljalla ja rieskalla, lastemme poimimilla marjoilla koristellulla äitini tekemällä kakulla, tiikerikakulla ja tyttöjen tekemillä pikkujalkapikkuleivillä. Minä olin "tehnyt" ristiäisiin vain sen juhlittavan ;)

Ilman Leon apua olisimme syöneet ja juoneet kertakäyttölautasilta, sillä jostain mystisestä syystä astiakaappi päätti kostaa astiakuorman siellä seisottamisen ja singota yhden hyllynsä astioineen alas: meni 20 kahvikupin aluslautasta, 20 leivoslautasta, 20 leipälautasta/alkuruokalautasta ja useita syviä lautasia suorastaan sirpaleiksi. Suureksi surukseni ne olivat kaunista Rosinan kissat-sarjaa... Vakuutusyhtiö saa kyllä näyttää nyt kyntensä, vahinko oli todellinen vahinko - eikä kukaan ollut tapahtumahetkellä kaappia nykimässä... astioita oli osa jo otettu käyttöön. Onneksi äidillä oli Arcticaa riittävät määrät ja saatiin ne kiireesti paikalle...

MUOKS: Päivi-kummin kanssa tänään 27.10. keskusteltuani päätin vaihtaa tuon otsikon. Vähältä piti, ettei ollut onni sirpaleena, kun se astiakaappi räjähti. Onni oli, ettei vauva ollut kehdossaan, ettei Jori ollut lähellä paljaine varpaineen, ettei kukaan lapsista ollut astiakaapilla ja saanut tahattomastikaan syytä niskoilleen ja traumaa itselleen, ettei Päivi-kummi tai Irja-mummo ehtinyt reagoida liian nopeasti ja refleksinomaisesti syöksynyt tippuvien astioiden alle ja saanut sirpaleista haavaa käsiinsä tai jalkoihinsa. Onneksi onni oli myötä, tavaraa saa uusittua, ja ristiäisethän menivät mukavasti. ( Ja vakuutus korvaa, kysytty on! )

Ristiäiset sujuivat hyvin, Ossi oli tyytyväinen ja rauhallinen ( ja minäkin otin rauhallisesti, kiitos ihanien apujoukkojen eli äitini ja Päivin, jotka häärivät keittiössä. Ja Annin ja Jennin, jotka häärivät lasten kanssa niin että sain keskittyä vain Ossin tyytyväisenä pitämiseen. )

Kiitos myös ihanille kummeille: sylikummi-Tainalle, joka sai pidettyä Ossin huutamatta koko kastetilaisuuden ajan ( se on kokemus, kun puhuu! ), Markku-kummille ( joka keritsi meidän lampaatkin ohimennessään :))), Päivi-kummille ( joka loihti herkkuja ruokapöytään ) ja Mauri-kummille ( joka muisti että maatilan poika on traktorimies jo syntyessään ). Kiitos kaikille vieraille mukanaolosta ja sisaruksilleni ( ja Annille ja Jennille ) kuvista.

Ja kiitos Luojalle Ossista ja Ossille kiitos, että on meidän Ossi