Vanillinin kanssa on päästy peruskouluun. Jenni ja Tuomas rakensivat ranchilleen pyöröaitauksen ja Vanillini pääsi sitä koittamaan, kun Jenni ratsasti sen Ensimmäisen Oikean Kerran.

Matka n. 20 kilometriä ( linnuntietä olisi n. 5-6 km ehkä ) taittui helposti, Vanillini on erittäin helppo kuljettaa, lastata ja eipä nuo vieraat paikatkaan tunnu sitä hätkäyttävän.

Satuloidessa Vanillini vähän häselsi, mutta selkäännousu sujui ihan kuin usein ennen tehneeltä ( Jenni toki olikin, Vanillinille selkäänhyppyjä oli tehty kerran kesällä pitkä aika sitten... ) ja ratsastuskin näytti ensikertalaiseksi tosi hyvältä. ( Ja omistaja harkitsee vakavasti ratsastustuntien aloittamista ettei sitten joskus tulevaisuudessa pilaisi tuota ihanaa tammaa... ja kiloja tippuu varmasti ennen sen selkään nousemista! )

Jenni oli keksinyt hienon tavan palkita välittömästi selästä käsin keskeyttämättä suoritusta: Jenni ei siis ole toipumassa mistään vakavasta veritankkauspussi käsivarresta roikkuen, saati käytä sen pahempaa "dopingia" kuin melassivettä, jonka Jenni saa annosteltua suoraan Vanillinin suuhun ohutta letkua pitkin. Taitavaa :) Ja Vanillinikin tykkäsi!

Vanillinin entisille joukoille ( kasvattaja-Marjut ja sen hoitaja Kati nyt ainakin ) suuret kiitokset kaikesta työstä siellä kotitallilla. Helppo on tämän kanssa ollut edetä kaikissa asioissa, kun varsana oli jo niin hyvin totutettu kaikkeen!

Olen edelleen rakastunut!