Olipa kerran pieni eläin, joka siis oli saanut hulppean asujaimiston - vaikkakin vieläkin isompi se voisi tietysti ihan hyvin olla - mutta joka oli erittäin yksinäinen touhutessaan siellä järjestellessään kaikkea ihmisen kummallisen tasaiseksi laittamaa.

Rouva Ihahhurja tuli taas apuun, tarkisti pienen "Pumpui-keepin" sukupuolen tytöksi, ja avusti hakemaan sille kaverin ja esitteli pienet eläimet toisilleen turvallisesti eri tilassa. Pumpuli ja "Hiekkapaperiksi" ihan vain leikilsti kutsuttu ( "Iekka-papi-i", sanoi Jori. ) toinen tyttö hyväksyivät toisensa äkkiä ja pääsivät sisustamaan kotiaan yhdessä.

Yhteiselon sujuminen jännittää minua, mutta eipä nuo toisilleen vihaisilta näytä. ( Katsotaanpa aamulla, sanoo epäilevä ääni pääni sisältä : / )

Niin sitähän minä vaan, että vaikka pieni eläin ja sen hiekanvärinen uusi ystävä epäilemättä voisivat asua meidänkin takkahuoneessa terraariossaan, on nyt tehty se tärkein ( eli parannettu pienen eläimen olot ja lievitetty yksinäisyys ), ja päätetty, että pienelle Pumpulille ja sen ystävälle Hiekkaraiselle pitää löytää ihan ikioma, pieniä eläimiä suuresti rakastava ja ymmärtävä koti.

Ja sama laulun sanoin ja ääninkin:

Kauas se vie..
Tuo ruusuinen tie..

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie
Joka yhdessä maahan muurattiin

Teimme tien päähän talon niin sievän
Joka yhdessä yössä maalattiin
Johon yritin tehdä kotini

Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

Ymmärrän jos
En anteeksi saa
Mut en tässä voi olla kauempaa

Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie
Liikaa sen piikit pistelee
Nyt luovuttaisin avaimen

(Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä)

Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
Mun koti ei oo täällä
(Mun koti ei oo täällä)


Mun koti ei oo täällä (5x)

Koska kyllä se on niin, että kaikkia maailman eläimiä ei sentään meillekään voi majoittaa. Vaikka kieltämättä nuo ovat kyllä tosi suloisia pieniä eläimiä.

Mutta jos joku tuntee sydämestään ja kodistaan puuttuvan yhden Pumpulin ja yhden Hiekkaraisen ja omaavansa riittävän asiantuntemuksen ja ehdottoman pitävän halun hoitaa niitä hyvin ja lajinmukaisesti, voi ottaa yhteyttä vaikkapa sähköpostiin. Me sitten arvovaltaisen raadin kanssa mietimme näin lujasti

voidaanko me ne luovuttaa.

Ai niin. Pieni eläin Pumpuli pyytää, että ihmiset eivät laittaisi gerbiileille pieniä suojaamattomia juoksupyöriä ( ja ylipäätään juoksupyöriä hyyyyvin harkitusti ) sillä tarkemmin katsottuna ja tarkasteltuna on havaittu, että Pumpulin häntä on poikkimurtunut ainakin yhdestä kohtaa :( ja sillä oli siis juoksupyörä edellisessä kodissa sen muovisen haljenneen putken lisäksi.

Gerbiilin hoidosta tietoa löydät mm. täältä.