Kävipä niin Iloisesti, että keksin ottaa Ilon eräänä iltana navettaan ja talliin iltatarkastukselle. Ajattelin, että ehkä se odottaa minua kauniisti navetan ovella tai ladonoven tuntumassa katsellen, kun vien hevosille heiniä ja lampaille rehua, työntelen pihattohiehoille rehut eteen ja sammuttelen valot.

Unohdinko, mikä rotu oli kyseessä? Unohdinko, miten luontevasti omat hyvin maalaiskoirani olivat tarvittaessa kaupunkilaisina, kun vierailtiin vaikkapa Helsingissä metrolla ajellen? En, mutta en kyllä muistanut ajatella koko asiaa :)

Ilon kanssa menin latoon ja koin ihmeellisen deja vu-ilmiön: mukanani oleva koira kaarsi ohitseni ja äkkäsi syömässä olevat hiehot. Haukku kaikui kuuluvasti.

"Hyvä", sanoin innostavalla äänellä ja se tuli selkärangasta. Ja kohta mennessäni hakemaan hevosille heiniä totesin: "Ryyni, hieno tyttö, riittää..." Tuo "riittää"-sana kun on Ryynillä se vahvin lopettamaan minkä tahansa toiminnon. Mutta eihän minulla ollut mukanani Ryyni, ei Muusa eikä Kiara - vaan Ilo!!!!

Äkkiä näpyttelemään viestiä Anulle: "On meillä vaan hieno sijoituskoira! Kallion kasvatista, Hämeenlinnan helmestä kuoriutui juuri iltatarkastuksella paimenkoira. Pisti tosi reippaasti hiehot ojennukseen haukkumalla ja käännyttti pihatossa jopa yhden niskuroivankin..."

Vaaleaturpainen hieho ei millään tahtoisi perääntyä, mutta ei Ilokaan anna periksi!

Kuvat otettiin eri kerralla kuin se ensimmäinen tapaaminen ja ovat huonolaatuisia kun oli taas ilta ja osin hämärääkin.  Ilo todella saa hiehot perääntymään ja kasaantumaan laumaan. Kameran mukanaolon kunniaksi piti vilkaista myös lampaita. Tässä "elämän ensimmäisen kerran":

Ensin vähän jännitti, kun lampaista lähti omituista "määä-ää"-ääntä, mutta haukku löytyi sitten kyllä niillekin.

Meidän lampaita ei ole varsinaisesti ikinä koiran kanssa paimennettu, mutta koiriin ne ovat tottuneet. Ne eivät kuitenkaan meinanneet yhtään välittää Ilon haukusta, ja Ilopa ottikin kovat keinot käyttöön ;)

Tuo musta lammas, joka vain suurinpiirtein lällätteli Ilolle, on Herukka, joka oli kesälampaana perheessä, jossa se sai lällätellä aidan takaa ajokoiralle ja tanskandogille. Mutta Ilo oli vähintään yhtä hurja kuin Herukka ( ja tämän kuvan ottamisen jälkeen Herukka perääntyi kyllä - paimensukuisen purukaluston näyttäminen noin läheltä saa uhkarohkeankin lampaan miettimään toisen kerran ;) ).

Aggressiivinen Ilo ei ollut sen enempää lampaille kuin naudoillekaan. Mieleni minun tekisi nähdä se myös poropaimenessa. Uhitteleva hieho tai lammas kun ainakin saa sen vain ärhäkämmin käskemään eläintä väistämään...

Sitten pimenevässä illassa tunnelmoitiin näin:

Pahuksen räntähiutaleet, jotka häiritsivät. Ja saatiin kyllä erikoispaksukaiskuvia - näin nopeaan ei kyllä ole Ilo lihonut, vaikka viime viikonloppuna astutettiinkin ( ja maanantaina uusittiin ) ;))) Kuva vääristää siis.

Ai niin, kävi meillä vieraitakin!

Sandran kasvattaja Birgitta ja sen emä Sissi kävivät kylässä. Sissi laittoi heti Sandran ojennukseen, vaikka tytär yritti ensin hyppiä nenille...

Sissi on hyvin rauhallista tyyppiä, jokseenkin ihan epätavallinen jackrusseli, mutta Sandra kuuluu saaneen enemmän myös fyysisiä piirteitään isältään, miksei sitten vilkkauttaan :) joka ilmenee mm. näin:

"Yhä ylös yrittää - sohvalle hän kiipeää" - ja pääsee kans.

Tai näin:

"Levottomat hampaat, levottomat hampaat, levottomat hampaat, levottomat hampaat, leevoottooomat hampaat..."

Pimpelipom. Meillä tapahtuu päivisin paljon ja vasta öisin niin vähän että päivistä voi tulla kertomaan. Tai Päivistä, joka on Ossin kummi ja oli ilmeisesti ollut meillä joskus kun löysin kamerasta tällaisen. :) Melkein en ollut huomannut, mut kiinni jäit : p