Källillä on morsian! Jo - öööö - aika mones, mutta aika ihana myös. Tämän Källin kanssa vietetyn melkein kolmen vuoden aikana olen joutunut tarkistamaan niitä ennakkoluulojani, joita minulla ja uskoisin että aika monella ihmisellä kääpiöpinseristä on.

Ennen Källiä - tai no, oikeammin ennen Ruusua, joka on kääpiöpinserin ja toyvillakoiran sekoitus, pinserimäinen ( ***** ) karvakasa - ajattelin kääpiöpinserin olevan kuin hihnan päässä tai vapaana oleva konekivääri, joka räkyttää "sarjatulta" mille tai kenelle tahansa ja puree lähikontaktissa :o

Källin - eikun sen Ruusun ensin ja sitten uskalsin ottaa Källin - meille tultua huomasin, että kasvatuksella saa aikaan joko melkoisen monsterin taikka sitten ihan kivan, tavallisen, mutta toki tosi vilkkaan ja terävän, koiran. Ruusun kanssa nimittäin kävi niin, että sen kertakäyttömukin kokoinen olemus hämäsi ja pelkäsin Ryynin rikkovan pikku-Ruususemme. Pidin niitä erillään ja suojelin Ruusua Ryyniltä, kaikissa sanan merkityksissä. Parissa päivässä sain aikaan pikkukoiran, joka hyökkäsi surutta muristen Ryynin alaleukaan kiinni!!

Päätin uskoa, että ne molemmat ovat koiria ja ettei Ryyni ole mikään pikkukoiran syöjä. Ryyni murahti Ruusulle kerran niin että pikkuistakin pikkuisempi Rupelus piippasi säikähtyneesti, ja siitä asti ne ovat olleet kaverit. Kerran jouduin menemään hätiin, kun Ruusu odotti itsetietoisena vahinkopentujaan ( synt. tammikuussa 2006 ) ja Ryyni olisi halunnut Ruusulta puruluun tai makupalan. Muuten nämä tulevat toimeen mainiosti, varsinkin nyt, kun Ruusu on leikattu ja Ryyniäkin EHKÄ odottaa sama kohtalo kun kerran ei suostunut tekemään ensimmäisiäkään pentuja. Joka sinänsä on kummallista, sillä Ruusun pentuja Ryyni halusi tulenpalavasti hoitaa ja käpertyikin kerran kiepille pikkuruiseen pentulaatikkoon. Se oli hassun näköistä, uskokaa pois!

Jos kiinnititte huomiota ihmeelliseen ( ***** ) välimerkkiin tuolla aiemmin, voitte tästä lukea selityksen. Källi ja Terra katsoivat siinä kohtaa vaihteeksi eri suuntiin, kun touhusivat niitä pentutouhujaan ja jäivät normaalikoirien tapaan kiinni toisiinsa hetkiseksi. Piti sitten käydä lohduttamassa kärsimätöntä morsianta, että ei tähän ihan ikiajoiksi jämähdä ja että uroksen kannalta olisi toki miellyttävämpää, jos seisottaisiin paikoillaan se 15-20 minuuttinen. Ja sitten Terra melkein nukahti syliini :) Näitä pentusia voi kysellä Tingelbergin kennelistä Salme Rasaselta. Olen antanut Salmelle luvan tuon kuvan käyttöön myös hänen sivuillaan. Katsokaa muuten, miten Terra piirsi nenällään ikkunaan hienon sydämen ;) Siis äärimmäinen tahra vasemmalla :)

Niin, siis kääpiöpinseri ei ole Kaikkeen Hampaillaan Kiinni Tarrautuva Koira - ei suinkaan, jos se on saanut normaalin kotikasvatuksen ja on suunnitellusti hyväluonteisista, rodunomaisista vanhemmista. Myös tämä morsian Terra on osoittautunut - onneksi meillä on käynyt hyvä tuuri, kaikki Källin morsiamet ovat kestäneet hienosti astutus"loman" meillä täällä lapsiperheessä, ja uskaltaisin jopa väittää, että se on virallista luonnetestiäkin vaativampi ja kertovampi testi - lapsiperhekestäväksi, hienoluonteiseksi, hyvinkäyttäytyväksi koiraksi. Meillä sitä hulinaa riittää: milloin lapset riitelevät kovaäänisesti, milloin pienimmäistä alkaa harmittaa joku ( kovaäänisesti ), milloin jotakin putoaa pöydältä särkyen tai kastellen kaiken ja milloin äiti pimahtaa lapsille korottaen ääntään jne. Mutta hienosti Terra on selviytynyt ja jopa näyttinyt nauttivan meidän huomiostamme :) Tunkee syliin niinkuin omatkin koirat, pyytää ulos ja kerjää herkkuja samassa jonossa : p

Niin, siis kääpiöpinserin syvin olemus? Täräkkä! Siinä on se sana, jos yhdellä sanalla pitäisi koiraa kuvailla. ( Ja jostain muistini syövereistä muistan isäni kuvailleen tuolla sanalla joskus minua... ) Virtaa riittää, uskallusta on pienen kylän verran, ääntäkin löytyy niin ettei meille tule ketään ilmoittamatta, mutta toisaalta taas kääpiöpinseri käpertyy mistään välittämättä syliin ja sopii siihen kokonsa puolesta erinomaisesti :) Källi - eikä Ruusu - ole koskaan purrut ketään. Se kyllä tehokkaasti provosoi lapinkoiranarttujamme, jos kohtaamme vieraita koiria, joten siksi mieluummin esittelen vieraat koirat niille erikseen. Kotona narttujen kanssa Källi on se kaikista alimmainen, se, joka kysyy mitä tytöt haluaa ja tekee sitten niin. Liekö se vaikuttanut myös siihen, että se omien morsiamiensa kanssa on hyvin herrasmiesmäinen?

Tämä menee jaaritteluksi, mutta rohkaisen silti tutustumaan rotuun nimeltä kääpiöpinseri. Jos haluat pienen, helposti koulutettavan, virtaa sisältävän harrastuskoiran, jonka turkinhoito on helppoa - suosittelen kääpiöpinseriä. Ne ovat yleensä terveitä ( silmät ja polvet tarkastetaan ennen astutusta ), iloisia ja pitkäikäisiä koiria, ja parhaimmillaan mm. agilityssä.

Sitten tärkeää tiedotettavaa:

Kati - Vanilliinin hoitaja! Viestissäsi ei ollut sähköpostiosoitetta. Kirjoita minulle osoitteeseen ainavalpas @ gmail.com ( poista välit ), niin tutustutaan ja saat kuulla Vanilliinin kuulumisia. Mielelläni keräisin myös Vannin kuvia varsasta saakka itselleni. Vannista on tullut minulle jo hyvin rakas, ja ymmärrän kyllä, että teillä siellä on kova ikävä. Kerroin jo Marjutille, että meille saa aina tulla katsomaan Vanilliinia, ja yösijakin löytyy tarvittaessa. Pidämme Vannista mahdollisimman hyvää huolta, ja sillä on jo hyväksi kaveriksi muodostunut islanninhevonen Heta :)