Kyllä kertautuu. Kaikki ja aina ja jatkuvasti. Ainakin meillä... Ponien määrä on kertautunut, samoin lasten, kissojen, lampaiden, kanojen ja lehmienkin... ja koirien.

Olinpa tässä jonain päivänä lapsistani kolmen kanssa paikallisessa K-kaupassa, mukana olivat Ossi, Jori ja Meri. Kaupassa meitä tuli jututtamaan vanhempi naishenkilö, joka arveli Ossin ikää ja osui tismalleen kohdalleen. "Kätilö olen", mummeli sanoi ja minä hymyilin rohkaisevasti.

Kiersin kaupan ja noukin kärryyn tarvitsemani ostokset. Kun rämmin pesueineni sateessa autolle, sama mummeli tuli parkkipaikalla ja huhuili minulle jo kaukaa: "Onpa ihanaa kun lapsilla on hyvä äiti." - naurahdin ja totesin, että toivottavasti lapseni kokevat asian noin. Mummeli ihasteli kolmea lastani ja kysyi, ovatko nämä kaikki kolme omiani. Kerroin, että voi toki, ja on minulla kotona vielä kaksi lisää. Siitäkös riemu repesi! "Ihanaa, onpa ihanaa, että teitä on siunattu noin", mummeli ihasteli ja kertoi tarinan ison perheen isästä, joka oli vastannut kysyjille, jotka olivat ihmetelleet rakkauden riittämistä niin isolle joukolle. "Rakkautta ei jaeta, se kerrotaan!"

Ei rakkaus olekaan jakolaskua - se on kertolaskua ja joskus potenssiin kymmenen ( älkääkä kysykö, miten potenssilaskuja lasketaan - matikanopiskeluajoistani on niin pitkä aika, että en muista enää ).

Ei meilläkään rakkautta jaeta, vaan kerrotaan. Me kaikki yhdessä, ja joskus apukäsien ja -sylien kera. Mutta riittää sitä. Varmasti riittää.

Myös tälle: ( Kivittäköön ken uskaltaa. Minut! )

Jotta tähän blogiin saataisiin myös painavaa asiaa ainaisen hölpötyksen sijaan, seuraa Ossi-päivitys 3.11. neuvolakäynniltä:

6260g ( +1065g yhdessä kuukaudessa :) )

57,3cm ( +2,8cm samaan aikaan :) )

ja pipon ympärysmittakin on melkein sentin venynyt!

Selityksenä neuvolakorttiin kirjattiin hienosti kasvaa ja kehittyy ja nauraa ja juttelee-juttuja :) Ja ollaan käyrillä, hah.