Kävin sitten lomalla. Tai "lomalla" vaikka loma se ei ollut ensinkään. Oli Eviran järjestämä eläinsuojeluvalvojakoulutus maanantaina Helsingissä ja sinne oli päästävä, jotta minulla olisi mahdollisuus hakea lääninhallituksen valtuuttaman eläinsuojeluvalvojan titteliä, joka sekin kyllä on vapaaehtoinen ja omalla kustannuksella suurimmaksi osaksi tapahtuva toimi.

Päätin saada monta kärpästä yhdellä iskulla ja koska meillä ei sopinut kunnolla kaikki vuohet olemaan ja olin päättänyt luopua yhdestä ja kotikin sille ilmoittautui - päätin viedä samalla reissulla Kielon Tainan luo asumaan ( on niitä vuohia ennenkin autossa kuljeteltu, nythän meillä on luksuskyyti, kun on sentään koiraverkot ja pelit ja iso "sikaosasto" lantikassa! ) ja näyttää kummipoikaa kummeille ja nähdä Tainan uudet ponit ja oma puolikas hieno Lippis :)

Kaikki meni erinomaisesti Virolahdelle asti, ilta ja yö sujuivat leppoisasti - Lippis ja uudet Tainan tammat olivat hienoja ja Tainan lapset ihastuivat Ossiin ja Ossi Tainan lapsiin :) - ja aamuvarhaisella läksin ajelemaan 165 km:n matkaa Helsingin Viikkiin, Eviralle...

Olin päässyt jonkin matkaa, kun tuulilasinpyyhkijät lakkasivat pyyhkimästä. Mitään ei tapahtunut vaikka mitä tein, rämpytin ja kokeilin uudelleen. Vettä satoi ja näkyvyys heikentyi huomattavasti. Apua!

Ajo aamuruuhkassa kehätiellä, suunnistaminen navigaattorin mukaan tuntemattomilla kaduilla muuttui painajaiseksi. Minä hullu silti ajoin vaan. Kuulin radiosta, kuinka toisaalla, mutta aika lähellä oli tapahtunut usean auton ketjukolari. Hurjaa ja kurjaa.

Pääsin Eviran toimitalolle, löysin parkkipaikankin maasturimaisesti lumipenkan päältä rinteestä :o ( Lunta oli siis etelässäkin ollut, vaikkakin sateet olivat ne jo sulattaneet suurimmaksi osaksi, vain kasoissa oli enää. ) Lastasin Ossin rattaisiin ja kipitin sateessa sisälle, vain vähän myöhässä.

Luentojen jälkeen lähdin vielä - hullua! - ajamaan autoliikkeelle, joka voisi ongelman korjata. Pelkäsin, että vika on pyyhkijän moottorissa ja autoliikkeen kanssa oli sovittu, että seuraavana aamuna olisi varsinaisesti aikaa tehdä se moottorinvaihto. Neljän ruuhkassa, sateessa, pimenevässä iltapäivässä ei ollut taaskaan hauskaa sokkoilla kehätiellä, mutta suojelusenkelit olivat matkassa ja pääsin kuin pääsinkin navigaattorin ohjaamana oikeaan osoitteeseen.

Kun siinä autoliikkeen tiskillä Ossin kanssa odotin huoltopäällikköä saapuvaksi, iski täydellinen paniikki. Jalat eivät tuntuneet kantavan, itku meinasi tulla väkisin ja tuntui kuin en olisi nukkunut vuoteen. Ossi onneksi nukkui kaukalossa autuaallisen tietämättömänä, missä oltiin, mitä oli tehty ja miltä äidistä tuntui. Olivat varmaan ihmeissään asiakkaasta, joka laukoo käsittämättömiä lauseita, selostaa syitä autonsa tavarapaljouteen ja meinaa pillahtaa itkuun huoltopäällikön kysyessä: "Tuliko autosi tänne hoitoon?"

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Autoliikkeeltä kurvattiin siskon luo - vain pyyhkimien sulake oli palanut ja se vaihdettiin, tosin liekö eteläsuomalainen sulakkeen vaihto jotain ihan muuta kuin täälläpäin, autoliikkeellä odoteltiin 1,5 tuntia vaikka mieheni sanoi että sulakkeen vaihto vie ruhtinaalliset 10 minuuttia ja ammattilaisia kai niiden tuolla pitäisi olla? - koska enää kuuden maissa ei tehnyt mieli kotimatkaa tehdä sinä iltana jännityksestä väsyneenä. Tutustuttiin sitten siskon - juu, sen "ärsyttävän" - uuteen koiraan Ruskaan ja Ossi kääntyi mahalleen elämänsä ensimmäisen kerran!!! Ja toisenkin kerran. Oikean kyljen kautta punkautumalla. Käsi tosin jäi vielä vähän hassusti, mutta mahalleen mentiin niin että kupsahti ( vaikka taisi se sohva, jossa Ossi kellotteli olla ihan pikkuriikkisen kalteva sinne suuntaan, jonne kääntyminen onnistui, mutta ihan selältään Ossi pyrki kääntymään ). Samaa Ossi yritti sitten viime yönä syödessään vieressäni, ja taisipa pari kertaa masulleen päästäkin, vaikka kuinka yritin estää ja vain työntää tissiä suuhun.

Kotimatka sujui sitten hienosti tiistaina aamulla ja päivällä, Ossi nukkui ja on kuulkaas HELPPO ajaa autoa kun näkee :))))

Kotona on hieno olla, vaikkakin mielenosoituksia sateli taholta jos toiselta kun tulin. Mutta ikävästähän ne mielenosoitukset vain kertovat, vaikka vähän vaikea niihin on aina väsyneenä suhtautua...

Onneksi olen kotona. Onneksi olen nyt aikaisessa sentään joulukorttien suhteen: kortit on kirjoitettu ja valmiina postiin. Postimerkit hommaan tänään niin ei tarvitse yhtään jonottaa ruuhkassa :) Kivaa!